Arkea, opiskelua, retkiä ja eeppisiä hetkiä

Pitää ryhdistäytyä taas blogin parissa. Tässä kohtaa olen päässyt aika hyvin kiinni arkeen ja opiskelurytmiin. Pyöräillyt luennoille aamulla, syönyt lounasta kavereiden kanssa, aloittanut ryhmätöiden teon kiinalaisten kanssa, käynyt välillä shoppailemassa, ja viettänyt iltoja ja öitä seudun ravitsemisliikkeissä niin usein kun "tunnolliselta" opiskelulta olen ehtinyt. Olen myös käynyt lenkillä ainakin kerran. Liikuntaa on muuten tullut harrastettua mm. turistireissulla Xi'anissa ja haikkausretkellä muuriosuudella, jota ei ole kunnostettu turisteja varten.

Kirjoitin nimeni Kiinan muuriin.

"The brotherhood"

Näyttää jäätävältä, mutta aurinko paistoi koko päivän!

Aika ei tunnu riittävän kaikkeen, mitä haluaisin täällä tehdä. Jos halajaa keskustan huvituksien ääreen, tai katselemaan kaupungin nähtävyyksiä, matkantekoon pitää varata vähintään tunti suuntaansa, mikä hieman rajoittaa. Kavereiden kanssa on suunniteltu eeppisiä reissuja eri puolille Kiinaa, mutta sitten SEM päätti ilmoittaa että lomapäiviä tehdäänkin sisään joko muina lomapäivinä tai viikonloppuina (?!). Katsotaan päästäänkö edes Hongkongiin asti. Menin ilmoittautumaan laulajaksi 100-vuotisjuhlagaalaan, johon varmasti harjoitellaan aasialaiseen tapaan, eli viikonlopuista välittämättä. Lisäksi haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä, mihin opiskelijajärjestöt antavat hyvät mahdollisuudet. Kaiken kukkuraksi paikalliset ryhmätyökaverit tykkäävät buukata tapaamiset esimerkiksi lauantai-illalle klo 22. Viikolla ei ole aikaa, he kun opiskelevat n. tuplamäärän kursseja vaihtareihin verrattuna, eli viettävät päivänsä aamukahdeksasta iltakuuteen luennoilla.

En valita. Olen saanut osani hauskoista aktiviteeteista. Jos ei muuta keksi, joku on aina lähdössä syömään hyvään ravintolaan ja sen jälkeen edulliselle open bar-klubille. Viimeksi oli niin hauskaa, että seuraavan aamun luento ja muutama muukin asia jäi mystisesti väliin. Karaokehuoneet on jotain todella upeeta. Muuten niin kiltit ja hillityt aasialaiset menettävät kontrollin juotuaan viskinsä jääteellä lantrattuna, ja kiinalaiset ikivihreät raikuvat. Tämä kaikki on parin kilometrin säteellä asuntolasta. Jos jaksaa matkustaa, länkkäreiden suosima Sanlitun tarjoaa vieläkin eeppisemmät huvipaikat. Tänään ollaan menossa arabialaiseen baariin, enkä oikein tiedä mitä odottaa, mutta varmasti se on jotain todella hienoa. Viikko sitten kävimme katsomassa Kiinan kansallisbaletin esityksen The Red Lantern, joka oli huikea. Kiinassa olon aikana olen ollut tyytyväisin siihen, kuinka paljon koko ajan tapahtuu, ja kuinka paljon uusia asioita ja ihmisiä tulee eteen. Ikinä ei tule tylsää, paitsi läksyjä tehdessä.

Xi'anin reissu oli mahtava katko opiskeluun. En kerro missä kävimme, lukekaa turistioppaista. Xi'an oli hieno, mutta hauskinta oli palata junalla Pekingiin. Tapasimme kiinalaisia opiskelijoita, joista yhden kanssa puhuin saksaa, koska ei oikein osannut englantia. Siis minä puhuin saksaa. Parasta oli symppis seitsemänkymppinen mies, joka osasi arvioida personallisuutta käsialan perusteella. Hän kokeili ensimmäistä kertaa arvioida länsimaalaista kirjoitusta, ja onnistui uskomattoman tarkasti. Musta tulee kuulemma hyvä vaimo jos menen naimisiin.

Mun kielenopiskelu on vähän hidasta. Kiinantunti kerran viikossa ei auta oikein yhtään. Aion hankkia oman tutorin joka preppaa ääntämistä ja puhumista muutenkin. Merkkien opiskeluun pitäisi varata itse aikaa. Arkielämässäkin oppii melko hyvin tarpeellisia ilmauksia, mutta silti kielen osaamattomuus ärsyttää suunnattomasti. Vielä kun hengaa suurimman osan ajasta joko ulkokiinalaisten (puhuvat mulle englantia ja tulkkaavat tarvittaessa) tai kielestä ylikiinnostuneen meksikolaisen (jos joskus tarvii kiinaa jossain, se puhuu) kanssa, oman kielitaidon ei tarvitse kehittyä.

Nyt pitää jatkaa läksyjen parissa (täällä harrastetaan sellaisia), mutta seuraavissa postauksissa lupaan kertoa vaikka näistä: kiinalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin, shoppailu, hinnat, ruoka, kiinalaiset käytöstavat, liikenne, kiinalaisen elämänkaari ja perhe-elämä...

Muuten, täällä ei juurikaan kauhistella Japanin ydinvoimalapulmia (Kiinalla on tunnetusti omat ympäristöongelmansa...). Suomessa jengi ostaa apteekit tyhjiksi joditableteista... Rauhoittukaa hyvät ihmiset! En tiedä miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, mutta luulen että ei käydä hetkeen japanilaisessa syömässä merestä pyydettyä lohta (Kiinalla on tunnetusti vaikeuksia elintarviketurvallisuuden kanssa...).