Asettuminen uuteen elämään

Alkukevennys asuntolan käytävältä. All you need is love jne.

Tässä vaiheessa olen viettänyt Kiinassa jo melkein kolme viikkoa. Postaan jotain mun ja Nooran Nanjing-Guilin-matkasta kunhan kokoan ajatukseni. Reissusta palattuani olen tällä viikolla aloittanut Tsinghuan kampukselle asettumisen, rekisteröitynyt opiskelijaksi, valinnut kursseja, juossut jonosta toiseen... Ennen kaikkea kuitenkin tutustunut muihin vaihtareihin ja ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Ihmiset vaikuttaa todella mahtavilta, ja tiedän että puolen vuoden jälkeen viivan alle jää kasa uusia ystäviä ympäri maailmaa ja huikeita kokemuksia.

Täällä ei juuri harrasteta welcoming partyja, virallinen osuus rajoittui SEMin (School of Economics and Management) järkkäämään orientaatiotilaisuuteen, jossa meitä autettiin valitsemaan kursseja kokonaan kiinankielisessä järjestelmässä ja esiteltiin urheilumahdollisuuksia kampuksella. Ice-breaking-gameksi tarkoitettu ryhmätehtävä oli jäätävä.

Onneksi kanssaopiskelijoita on tavannut eri toimistoissa jonottaessa, supermarketin valikoimia ihmetellessä ja ruokalassa dumplingeja syödessä. Alussa kaikki on sekavaa ja muista ulkkareista saa hyvää vertaistukea. Päivät säädämme yhdessä byrokratian kanssa, illat istumme jonkun kämpillä tai lähdemme ulos isolla porukalla.

Odotan kauhulla hetkeä, jolloin joudun kohtaamaan todellisuuden: jossain vaiheessa vaihtoa todennäköisesti hajoan kulttuurieroihin, opiskeluun, sensuuriin ja kananjalkoihin. Tässä vaiheessa kaikki on vielä yhtä onnellista Tsinghua-unelmaa. Ja ihan mielettömän hyvää ja halpaa safkaa.

Turistina Pekingissä

Melkein viikko on kulunut saapumisesta. Aika on mennyt nopeasti, mutta paljon on ehtinyt myös tapahtua. Sain asunnon kampukselta, samasta kerroksesta kuin Nooran. Muutin isomman matkalaukun sinne ja jäin hostelliin asumaan turistiviikkoni ja Hannamiinan vierailun ajaksi. Kampus on liian kaukana kaikesta, ja kiinalaisen uuden vuoden takia lähes autio. Täkäläinen uusi vuosi kun on perhejuhla, kuten meidän joulumme, kaikki ovat provinsseissa ja kotikotonaan.

Ajankohta Pekingiin tutustumiseen on ollut aika jännä, iltaisin paukkuvat raketit ja kiinanpommit kaduilla ja pihoilla, osa kaupoista ja baareista on kiinni, nähtävyyksissä on ruuhkaa tai ei juuri ketään. Kokonaisuutena kaupunki on aika tyhjä, vaikka suomalaisella mittakaavalla populaa riittääkin.

Hannamiina saapui siis keskiviikkona. Torstaina kävimme tsekkaamassa Kiinan muurin Badalingissa. Emme vaan osanneet ja kävelimme vähän väärästä kohtaa sisään. Voittajaratkaisu, säästyimme rankalta vaellukselta väkijoukossa. Saimme kuitenkin kiipeillä jyrkähköä muuria riittävästi, ja vähän väljemmässä turistijoukossa. Maisemat natsas, ja muuri oli tosi upean näkönen kiemurrellessaan vuorilla. Kiinalaiset hätäili lippujonossa ja bussilippujen kanssa. Voi sitä huudon määrää, kun kaikki tunkevat samaan aikaan lippuluukulle ja myöhemmin, kun meidän bussilipuissa ei ollut tarpeeksi rämpylöitä.

Tutustuimme myös yöelämään. Löysimme kivan baarin, jossa paikalliset opettivat meille nopilla pelattavan juomapelin. Kun tajusin homman jujun, onnistuin aiheuttamaan itse "mestarin" häviön useita kertoja. Priceless. Kerrankin peli, jossa mullakin on mahdollisuus pärjätä. Seuraavana iltana suoritin Hanniksen avustuksella Pekingin appron Sanlitunin lähetystöalueella. Tsingtao-indeksi oli suotuisa.

Kyllä me nähtävyyksiäkin katseltiin.

Matka Keskimaahan ja ensimmäinen päivä

Ratkiriemukkaan hallitusvaihtoviikonlopun jälkeen pakkailin viimeiset tavarat ja siivosin kämpän luovutuskuntoon. Maanantai-iltana koitti odotettu Finnairin suora lento. Lento oli loistava, koska kone oli aikataulussa sekä melkein tyhjä, ja kyyti todella tasaista. Sain tyttöjen tekemästä tehtäväkirjasta ensimmäisen kohdan suoritetuksi: sympaattinen lentoemo kävi pyytämässä perämieheltä sivun pituiset kommentit piirustuksineen. Edes pikkutuhmilta vitseiltä ei vältytty ;)

Koneen laskeuduttua sain taas kokea perikiinalaisen hätäilykulttuurin: ennen pysähtymistä lentoemäntä joutui huutamaan eräälle herrasmiehelle "Sir, sit down, sit down!". Muutenkin kaikilla vaikutti olevan valtaisa kiire ulos hätäilemään lisää passintarkastusjonoihin ja matkatavaralinjalle.

Sitten oli vuorossa toinen perikiinalainen tapa, eli huijaaminen: taksikuski näytti hinnastoa kun kyselin mittarin perään. Olisi laskuttanut kolminkertaisesti normihintaan verrattuna. Lähdin kävelemään ja otin ihan oikean taksin, joka löysi hostellini ensimmäisellä yrittämällä.

Hostelli on sievä, aivan hútòngin vieressä ja lähellä Tian'anmenin aukiota ja Kiellettyä kaupunkia. Nooran kanssa oli sovittu treffit puoliltapäivin hostellille, joten päätin käväistä ennen sitä kurkkaamassa sitä isoa Maon kuvaa Tian'anmenin aukiolla. Jäätävä määrä kiinalaisturisteja, jotka tuijottivat mua kuin julkkista. Hauskaa taas huomata tulevansa "paparazzien" kuvaamaksi, kuten viime keväänä Shanghain Expossa. Tyypit kävelee vähän epäilyttävästi lähelle ja on puhuvinaan puhelimeen tms., samalla kaverit ottaa kuvia kauempaa niin, etta tyyppi ja eksoottinen länsimaalainen ovat samassa kuvassa. Muutaman tällaisen kuvan jälkeen yksi perhe uskalsi pyytää poseeraamaan ihan oikeasti. Olen kesän loppuun mennessä varmaan aika monen kiinalaisen albumissa, käsikynkässä jokaisen perheenjäsenen kanssa erikseen. Ja takana itse puhemies Mao.

Noora saapunee aivan kohta, ja toivon että mennään pian syömään jiaozeja eli niitä kuuluisia höyrytettyjä taikinanyyttejä, nom nom.

----
Noora alkoi sit kierrättää mua urakalla, käytiin eka syomässä kantonilaista, jonka jälkeen alkoi pitkä matka Tsinghuan kampukselle. Matkalla ostettiin (tai Noora osti) mulle kiinalaisen liittymän (13488622285), josta ilmeisesti ei voi soittaa ulkomaisiin liittymiin. Harkitsen myös erillisen Kiina-kännykän hommaamista, kun mun Nokia ei oikein tajua hanzeja eli kirjoitusmerkkejä.

Kampuksen lähistöllä on paljon länkkäreille tärkeitä palveluita, kuten 24h auki olevat KFC ja McDonald's. Itse kampus on näin loma-aikaan hämmentävän autio. Käytiin Nooran kämpillä, joka oli sievä ja siisti, joskin pienehkö koppi. Samanlaisessa tulen itsekin asumaan, ellen joudu kahden hengen huoneeseen. Siitä lähdimme sitten kiertämään kampusta pyöräillen, sain syksyn Tsinghuassa olleelta Jyryltä perinnöksi söpön putkikamelin. Tosin oon vähän kateellinen Nooralle, koska sen pyörä on Tsinghua-merkkinen!

Pitänee kirjoittaa myöhemmin erillinen postaus kuvineen kampusalueesta.

Ekasta illasta ei juuri muuta sanottavaa, kuin että olin äärimmäisen väsynyt ja melkein nukahdin bussiin.