我爱中国人

Parasta Kiinassa, osa 2.

Kiinalaiset

Kiinalaiset ovat ihania ihmisiä, vaikka joskus heidän käytöksensä on aiheuttaakin kummastusta. Kun kiinalaista lähestyy oikealta näkökantilta, löytää kuitenkin yleensä ihanan ja sydämellisen ihmisen.

Kiinalaisissa pidän erityisesti siitä, kuinka he ottavat ihmisen osaksi elämäänsä, ystäväpiiriään ja perhettään. Missään en ole kohdannut niin vieraanvaraisia ihmisiä kuin täällä. On totta, että marketilla feikkituotteita kauppaavien myyjien sanoihin ei voi luottaa, ja joka toinen vastaantulija on valmis huijaamaan sinua. Kuitenkaan ystäviä ei ikinä huijata. Siksi Guanxi eli suhteet ovat tärkeitä niin yksityis- kuin liike-elämässä. Jotta voit luottaa ihmiseen, häneen pitää ensin tutustua niin kunnolla, että voit kutsua häntä ystäväksesi tai jopa perheenjäseneksi. Ehkä tästä syystä ostoksilla hintoja tinkiessäni myyjät puhuttelevat minua pengyou-sanalla (=ystävä).

Minusta kiinalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin on ihailtavaa. He ovat poikkeuksetta kiinnostuneita mistä tulet, mitä teet täällä ja pidätkö Kiinasta, kiinalaisesta ruuasta, kuinka paljon osaat kiinaa jne. En ole törmännyt ulkomaalaisvastaisuuteen, vaikka ihmiset ovatkin monesti hieman ennakkoluuloisia joitakin länsimaisia tapoja kohtaan. He eivät kuitenkaan koe että länsimaat uhkaisivat heidän elämäntapaansa, kuten Euroopassa pelätään islamia ja afrikkalaisia. Länsimainen kulttuuri on mielenkiintoinen, ja siitä otetaan vaikutteita omiin juhliin ja arkielämään, mutta omat tavat säilytetään ja niitä arvostetaan.  Kiinalaiset ovat tyytyväisiä, että ulkomaalaiset haluavat tulla heidän maahansa tekemään työtä ja oppimaan heidän kieltään. Toki nykytilanteessa valtava talouskasvu sallii sen, että kaikille riittää työpaikkoja, ja ulkomaalaisille englanninopettajille on suuri kysyntä.

Kiinalaiset ystävät ovat ihania. He tekevät kaikkensa ystäviensä eteen. He kiintyvät helposti ihmisiin, esimerkiksi opettajiin. Suomessa en olisi voinut kuvitella tilannetta, jossa teini-ikäiset oppilaat itkevät hyvästellessään opettajan, jonka ovat tunteneet vain kuukauden verran. Koulun rehtori kyselee edelleen vointiani ja pärjäämistäni tekstiviestein, vaikka lähdin jo aikaa sitten. Kun tutustun paikalliseen tyttöön, hän osoittaa ajattelevansa minua ystävänään pitämällä minua kädestä kävellessämme kadulla rinnakkain. On tavattoman suloista nähdä näitä kaveruksia kaupungilla, jopa pojat pitävät toisiaan kädestä tai kiertävät käsivartensa toisen hartioille. Harvoin on kuitenkaan kyse seurustelevasta parista, käsipuolessa roikkuminen on tavallinen tapa osoittaa kiintymystä samaa sukupuolta olevaan ystävään. Todella suloinen tapa on pojilla, jotka kantavat tyttöystävänsä pikkulaukkua hänen puolestaan. 

Kiinalainen kulttuuri on varsin feminiininen, mikä näkyy monella elämänalueella. Rakkauslaulut ovat uskomattoman kliseisiä ja sokerisia, vihkojen kansiin on printattu englanninkielisiä romanttisia lauseita, ja tyttöystäville iästä riippumatta ostetaan ne kaikkein vaaleanpunaisimmat pehmonallet. Ylipäätään kaikki lelut ja piirroshahmot ovat vähintään yhtä suosittuja kuin Japanissa. Seurustelu on sopivaa vain jos tavoitteena on avioliitto, mitään ”casual”-suhteita ei katsota hyvällä, koska ne pilaavat harmonisen tulevaisuuden ja perhe-elämän. Miehet eivät todellakaan ole mitään machoja, vaan menevät työpaikan illallisilta suoraan vaimon kainaloon. Kellekään ei ole soveliasta päättää olla hankkimatta lapsia. Mulle kerrottiin iloisesti, millaisilla häälahjoilla vanhemmat vihjaavat, että lapsenlapsi saisi ilmaantua aika pikaisesti. Tällainen naiseutta ja pehmeitä arvoja suosiva kulttuuri takaa sen, että Kiinassa naisten arvostus on nykyään suurta. Naisen ei tarvitse käyttäytyä kuin mies saadakseen kunnioitusta.

Kiinalaiset ovat ahkeria. Riisinviljelyyn perustuvan kulttuurin periaatteena on se, että mitä enemmän tunteja työskentelet päivässä, sitä enemmän saat pellostasi riisiä/kokeessa pisteitä/toimistotyöstäsi palkkaa. Tämä toimii ainakin matematiikan kanssa, jossa kiinalaiset ja muut aasialaiset pesevät muut mennen tullen. Mitä enemmän lasket, sitä enemmän ymmärrät. Kiinalaiset ovat hyviä kaikessa tämänkaltaisessa loogisessa, suoraviivaisessa hommassa. He eivät tylsisty kuten länsimaalaiset, vaan painavat eteenpäin, koska enemmän on aina enemmän. Länkkärit ovat sitten parempia luovuutta vaativissa hommissa, koska ovat liian laiskoja tehdäkseen asiat vanhan kaavan kautta, jos on mahdollista keksiä helpompi tapa. Matematiikan oppimisessa taas ei ole oikoreittejä, vaan laskurutiini auttaa lopulta ymmärtämään taustalla olevan teorian. Muistan, kuinka lukiossa sain yhdestä matikan kurssista nelosen, ja päätin istua koko kurssin uudestaan kirjoituksia varten koska ”asiat on niin vaikeita etten vaan voi tajuta”. Tein saman verran kotitehtäviä kuin ensimmäisellä yrityksellä, kokeessa yllättäen osasinkin kaikki tehtävät ja sain kympin. Miksi? Olin yksinkertaisesti laskenut tuplasti enemmän kuin ennen epäonnistunutta tenttiä. Myös yliopistossa huomasin, että jos teen vähän harjoitustehtäviä, saan ykkösen, ja jos teen niitä vähän enemmän, saan nelosen. Kurssin vaikeustasosta riippumatta. Mun pitäis ajatella nyt samalla tavoin, kun opettelen kirjoitusmerkkejä. Ne eivät jää päähän millään taiteellisella lahjakkuudella tai ylivertaisella älykkyydellä, vaan raa’alla työllä. Näin yksinkertaista se on:

”Jokainen, joka nousee ennen auringonnousua 360 päivänä vuodessa, onnistuu tekemään perheensä rikkaaksi."

Kiinalainen sananlasku, sekä teoria siitä, miksi kiinalaiset menestyvät matematiikassa ja luonnontieteissä, on esitetty Malcolm Gladwellin kirjassa Ouliers. Suosittelen.