Peking opettaa: kokemuksia Kiinasta ja kiinalaisista

Seuraa sekava tarina siitä, mitä olen oppinut Kiinassa vaihdossa ollessani.

1. Kiinalaiset on suloisia. Lapsellisen suloisia. Mun havaintojen mukaan kiinalaiset alkaa käyttäytyä jokseenkin kypsästi ja aikuisesti siinä vaiheessa, kun ovat olleet muutaman vuoden työelämässä, tai vaihtoehtoisesti ulkomailla. Olen törmännyt aika moneen tohtorikandidaattiin, joiden luulisi olemuksensa ja ajattelunsa tason perusteella olevan noin 18-vuotiaita. Näillä ei ole juuri mitään hajua siitä, mitä haluavat elämällään tehdä, sillä he työskentelevät täysillä aina seuraavaa tavoitetta kohti, joka on ensin lukiosta huippuarvosanoilla valmistuminen, huippupisteet yliopiston pääsykokeessa, huippuarvosanat yliopistossa, kandin jälkeen maisteri, maisterin jälkeen tohtori… Hämmennys mahtaa olla suuri tämän jälkeen, kun pitääkin mennä oikeisiin töihin. Suurin osa kun ei tee yhtään mitään muuta kuin opiskele, eikä opiskelulla tarkoiteta tässä sitä ”elämää varten” eikä edes ”myöhempiä opintoja varten”, vaan kokeita ja arvosanoja varten. Tästä hyvästä kiinalaiset ovat pirun hyviä laskemaan. Siinä ei kuitenkaan juuri elämänkokemus kartu tai luova ongelmanratkaisu kehity.

Olemme vaihtareiden kanssa huomanneet, että paikallisten ryhmätyötaidot ovat todella alhaiset, koska suurin osa harkkatöistä tehdään täysin yksin. Kaverini jätettiin yksin kirjoittamaan 30-sivuinen paperi, koska työpari ei ollut varma, saako valitulla aiheella 100/100 pistettä, joten parempi jättää kurssi nyt kesken ja yrittää uudelleen ensi vuonna. Droppaamisensa hän jätti ilmoittamatta, ja vältteli asian kertomista siihen asti, kun loppuesitelmään oli pari päivää aikaa. Oma parini yritti tehdä kaiken työn yksin, ja lopulta sain kirjoittaa osan tekstistä, kun se 30 sivua ei meinannut valmistua ajoissa. Kaksi esitelmää, jotka jouduimme pitämään, parini halusi välttämättä valmistella yksin ja sain tutustua omaan osaani 10 minuuttia ennen esitystä. Kiinalaiset ovat ryhmätöissä usein joko täysin pihalla siitä, miten ongelmaa pitäisi lähestyä (jos ei ole annettu millintarkkoja ohjeita ja aiheen on saanut valita itse), tai äärimmäisen herkkiä jättämään kurssi kesken ja ryhmänsä pulaan jos näyttää siltä, ettei lopputulos ole täydellinen. Oman parini lähestymistapa oli yrittää tehdä kaikki työ yksin, koska hän ei ilmeisesti luottanut kykyyni kirjoittaa sadan pisteen paperi.

Tunnen yhden kiinalaisen tytön, jonka ajattelu eroaa selkeästi muista. Hänen mukaansa Kiinassa ei oikeastaan ole opiskelijaelämää, koska esimerkiksi ravintoloissa käyminen on sopivaa vasta työelämään siirryttyä. Hän itse on joutunut taistelemaan omien vanhempiensa kanssa, joiden mielestä kaikki baarit, yökerhot ja ulkomaalaiset ystävät johtavat automaattisesti huumeidenkäyttöön ja prostituutioon. Samoin seurustelua ei kannata aloittaa vielä yliopistossa, koska siitä seuraa heti naimisiinmeno, eikä liian nuorena kannata mennä naimisiin. Kun tyttö on päässyt Tsinghuaan, niin eihän sitä upeaa uraa kannata heti yliopistossa heittää hukkaan seurustelemalla. Kyseinen upea nuori nainen nauttii valtavasti salsasta ja salsaklubeista, ja on rakastunut latinomieheen. Silti hän hoitaa opintonsa hyvin ja tekee samalla osa-aikatyötä investointipankissa. Hän on sosiaalinen ja luova, enkä voisi kuvitella häntä kiinalaiseen suoritustyöhön loppuelämäkseen. Siinä on vanhemmilla sulattelemista.

2. Kiinalaiset on ylipäätään lapsekkaita, myös pukeutumiseltaan. Kaikki ulkomaiset merkit on arvostettuja, myös paidat joissa lukee jotain englanniksi. Törkeen huonot feikkituotteet ja käsittämättömät englanninkieliset fraasit pistävät ulkomaalaisen silmään, mutta kiinalaiselle ne ovat merkki tyylitajusta ja varakkuudesta. Mm. Playboy ja pupu-logo ovat todella suosittuja myös lastenvaatteissa. Tyylitajussa on vielä vähän kehitettävää. Kesämekot on usein varustettu kilolla strasseja, röyhelöitä ja pitsiä, ja materiaalit arkikäyttöön aika kiiltäviä. En tosin ihmettele miksi on tavallista käyttää juhlamekkoa keskellä päivää, kun juhlimista kodin ulkopuolella muiden kuin oman perheen kanssa ei liiemmin harrasteta. On myös ok käyttää sukkahousuja, joiden yläosan vahvike näkyy shortsien tai minihameen alta. Naiset käyttävät todella paljon korkokenkiä, ja todella koristeellisia sellaisia, koron suuruus ei riipu kellonajasta tai tilanteesta. Kymmensenttisillä koroilla lähdetään ruuhkaiselle metromatkalle tai ruokakauppaan ostoksille, vaikka kävely olisikin niiden kanssa todella hankalaa.

Tukka on usein iso ja sävyn verran vaalennettu. Naamaansa kiinalaisnaiset läträävät vaalentavia voiteita. Kännykästä roikkuu vähintään 3 korua, ja kotelo on varustettu pupunkorvilla tai äklöttävällä yhdistelmällä erivärisiä strasseja.

Toki löytyy myös todella tyylikkäitä ihmisiä. Nämä liikkuvat yliopistokampuksilla, Sanlitunissa ja muilla varakkaammilla/länsimaalaistuneilla alueilla. Olen huomannut, että ulkomailla asuneiden ihmisten tyylitaju on selkeästi erilainen muihin paikallisiin verrattuna, he jopa haluavat saada auringosta väriä iholleen.

3. Kiinalaisista auringon ottaminen on täysin absurdi ajatus. Tytöt kulkevat vaaleat sukkahousut jalassa kesähelteellä ja pysyttelevät koko ajan sateenvarjojensa alla. Kämppikseni meni järven rannalle bikineissä ottamaan aurinkoa, ja sai osakseen kummastuneita katseita. Uskaliaimmat ottivat valokuvia. Multa on kyselty, onko ihoni kaikkialta yhtä valkoinen, rusketunko ollenkaan ja miksi en käytä aurinkovarjoa. Eniten saan kehuja kauneudestani ollessani ilman meikkiä ja kalpea (=kuollut) valvotun yön jälkeen.

4. Kiinalaiset luulee, että kaikki tarpeelliset taidot voi oppia koulussa. Kielikoulu, jossa tulen työskentelemään, ottaa oppilaiksi jopa 2-vuotiaita lapsia. Henkilökunta oli ihmeissään, kun kerroin että Suomessa kukaan ei ota yksityistunteja kielissä, vaan englantia aletaan opettaa silloin kun lapsi osaa lukea ja kirjoittaa. Näille oli uskomaton ajatus, miten voin puhua näin hyvää englantia, vaikka aloin opiskella sitä vasta 9-vuotiaana. Ja vielä se, että puhun useita vieraita kieliä, eikä mun äidinkieli ole sukua millekään niistä. Selitin, että Suomessa lapset kuulevat englantia televisiosta ja pelaavat englanninkielisiä pelejä ja matkustelevat, ja siinä samalla oppivat kielen kuin huomaamatta. Näiden vastaus oli heti se, että mun täytyy olla superälykäs, oonhan päässyt ulkomaille vaihtoon ja vielä Tsinghuaan, eli oon oppinu kielet vaan siksi et oon niin huippuälykäs. LOL. Sanoin et mun kaikki kaverit puhuu englantia, myös ne jotka ei opiskele yliopistossa. Kiinalaisten on vaikea ymmärtää, et joitakin kulttuuriin vahvasti sidonnaisia asioita olisi tehokkaampaa oppia jossain muualla kuin koululuokassa.

5. Kiinalaisessa kulttuurissa on täysin ok tehdä seuraavia asioita:

- Sylkeä kadulle (ja sitä ennen rykäistä äänekkäästi limat liikkeelle)
- Maiskuttaa äänekkäästi jos ruoka on hyvää
- Sylkeä ruokapalat/ruodot/luut/siemenet lautaselle tai pöydälle, jos eivät ole pureksittavia, turha yrittää piilottaa lautasliinaan
- Pyytää tarjoilijaa palvelemaan huutamalla fuwuyuan! (tarjoilijaaaa!)
- Huutaa sanottavansa (nää vaikuttaa välillä äärimmäisen vihaisilta ilmaistessaan ihan arkipäiväisiä asioita)
- Sopia työtapaamisia lauantai-illalle klo 22
- Seisoa hellepäivänä maha paljaana, paita ylös nostettuna (vain miehet, naiset yrittää pysyä valkoisina)
- Ottaa valokuvia lupaa kysymättä (jos länkkäri ei huomaa, niin kyllä mä voin yhen tai kaksi tai kolme räpsyä ottaa!)
- Kopioida. Mitä tahansa. Merkkituotteita, logoja, tuotemerkkejä, sloganeja, koulukirjoja, kotitehtäviä, koevastauksia… tekijänoikeuksia ei käytännössä ole.

•  Koulukirjat on jännä juttu, opettaja saattaa antaa alkuperäisen teoksen opiskelijoille lainaan, jotta voivat mennä copyshoppiin kopioimaan kaikille omat kappaleet n. 3 euron hintaan. Homma on niin ammattimaista, että kopion saa jopa kansitettuna. Se tosin tehdään aina skannaamalla käsityönä, koska työntekijät saavat palkkansa sivumäärän mukaan. Ei siis turhaan tallenneta pdf:iä jo skannatuista kirjoista… Taas yksi esimerkki kiinalaisesta tehokkuudesta.
• Pistokokeessa porukka piti läppäreitä auki ja keskusteli kaverin kanssa vastauksista. Opettaja muistutti aina että tehkää yksin, mutta kopiokulttuuri on todella vahva, joten asialle ei tehty sen enempää. Olen kuullut todella härskejä tarinoita lunttaamisesta. Yks ranskalainen vaihtari on oppinut tavoille: otti kotitehtävien palautuspinosta parhaimman ratkaisun näköisen paperin, kopioi vastaukset luennon aikana, ja lopuksi palautti sekä oman että kopioidun paperin pinoon.

6. Kiinalaiset rakastavat pelejä. Hämmentävin kokemus mulle ja muille "alkuperäislänkkäreille" oli kanadankiinalaisen vaihtarin 22-vuotissynttärit, joilla ei tehty juuri muuta kuin leikitty erilaisia leikkejä. Ja nyt ei puhuta juomapeleistä tai pullonpyörityksestä. Meistä olisi ollut mukava istua rauhassa, juoda Tsingtaoa ja jutella kaikkien kanssa, ja vaikka tanssia, mutta synttärit järjestäneet tytön kaverit (kaikki Kanadan kiinalaisia) häärivät innostuksissaan kuin kymmenvuotiaat lapset ohjatessaan leikkejä. 

Tämä oli ensimmäinen kerta kun tunsin olevani erilainen päältä päin länsimaalaistuneiden ulkokiinalaisten nuorten kanssa. Ainoa kiinalainen, joka ei ohjelmasta innostunut, on kasvanut Euroopassa, jossa kiinalaisyhteisö ole niin valtava kuten Pohjois-Amerikassa. Hän selitti, että vaikka nämä nuoret ovat asuneet lapsesta saakka Kiinan ulkopuolella ja puhuvat englantia jopa paremmin kuin kiinaa, kulttuuri säilyy vahvana, koska ympäröivät ihmiset ovat Kanadassa kuitenkin pääosin kiinalaisia. Alussa hengasimme kaikkien SEMin vaihtareiden kanssa enemmän yhdessä, mutta loppua kohden ulkokiinalaiset ja eurooppalaiset/latinot olivat lähes yksinomaan keskenään. Vaikka periaatteessa kaikilla on yhteinen kommunikaatiokieli, kulttuurierot ajoivat ihmiset eri porukoihin. Vähän harmittaa, kuinka selvä tämä ero lopulta oli. Toki poikkeuksiakin on, ystäväpiiriin kuuluu edelleen sekä paikallisia kiinalaisia että ulkokiinalaisia. 

Oma ystäväpiirini on muodostunut yllättävästi espanjankielisesti painottuneeksi. Täällä on paljon saksalaisia, yksi ruotsalainen, norjalainen ja virolainenkin, jotka ovat kaikki mukavia ja joiden kanssa hengasin alussa enemmän. Parhaimmat kaverit ovat kuitenkin nyt espanjalaisia, meksikolaisia, italialaisia... paras tyttökaverini on kroatialainen. Vaikka mun saksan pitäis olla parempaa kun espanjan, jotenkin oon viihtyny paremmin latinojen kanssa. Kaikki puhuu hyvin englantia, mutta aina välillä saan kuunnella espanjaa ja italiaa, joista molemmista ymmärrän yllättävän paljon. Luulen et espanja on se kieli jota tulen tulevaisuudessa kiinan lisäksi opiskelemaan. 

Toukokuu ja Tiibet

Aika kauan on edellisestä postauksesta, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tässä listaus asioista joita olen tehnyt toukokuussa ja joitakin oivalluksia elämästä.

Oli 100-vuotisjuhlagaala. Aikamoinen show. Kävin tanssimassa ja laulamassa lavalla ja kamera kuvas mun naamaa ja olin telkkarissa. Mulle laitettiin paksut pakkelit ja tekoripset. Kiinan armeijalla oli oma propagandaosuutensa, jossa jäätävä määrä sotilaita seisoi lavalla kenraaleiden puhuessa. En ymmärtänyt puheiden sisältöä, onneks. Mulle viihdyttävin esitys oli Berkeleyn yliopiston miesten lauluyhtye, upeeta a cappellaa. Bäkkärillä oli Jackie Chan, en tosin nähnyt vilaustakaan ku kaikki muut hätäili sitä niin kovasti. Lopussa heijastettiin aika siististi tehty animaatio päärakennuksen seinään, oli kivasti hyödynnetty taustaa ikkunoineen. Ei siitä sen enempää.

Esiintyjiä, minä keskellä sinivalkoisessa huivissa. Tän piti olla mun ja maailman söpöimmän korealaistytön yhteiskuva, mut linssiluteet aasialaiset tunki kaikki mukaan, mikäs sen mukavampaa.

Sit lähdettiin Tiibetiin. Wappu vietettiin junassa, mutta varta vasten ostettu skumppa juotiin jo aatonaattona, koska pelättiin korkean paikan krapulaa. 48 tunnin junamatkan aikana käytiin lähes 5000 metrissä, ja näkymät vaihtelivat vehreistä aroista jäiseen ja lumiseen kukkulamaisemaan. Radan varrella on mm. Qinghain suolajärvi, joka on Kiinan suurin järvi. Qinghai maakuntana näytti muuten aika kuolleelta, matkalla ei juurikaan kaupunkeja tai asutusta näkynyt. Tiibetin puolella saimme katsella ikkunasta jakkeja ja muita Jännittäviä (tm) eläimiä. Matka sujui mukavasti kuuden hengen seurueemme nukkuessa yhdessä hard sleeper-osastossa (2 x 3 kerrosta sänkyjä). Juna oli uudempi ja siistimpi kuin perusjunat Kiinassa, suosittelen siis hard sleeperia jopa Tiibetin menomatkalle. Korkeuseroon tottui aika hyvin 2 päivän aikana vähitellen. Paluumatkalle junamatka olisi ollut jo hieman liian puuduttava, joten lentokone oli hyvä valinta.

(Kuvat on valittu aika satunnaisesti, samoin järjestys melko random)

Jesse, Joseph ja minä 6 hengen luksushytissämme. Jesse yritti kasvattaa partaa.

Matkalla olivat mukana siis jo Yunnanista tutut Joseph, Bob (jonka sukulaissuhteilla melko edullinen matka saatiin järkättyä), Miquel ja Mireya sekä hauska kanadalainen heppu Jesse. Tunnelma oli vähän erilainen, kun tyttöjä oli enää kaksi ja Jessen jutut olivat välillä vähän liian uskomatonta kuultavaa, mutta toisaalta mähän tykkään poikain seurasta. Matka erosi myös sillä tapaa Yunnanista, ettei meidän vastuulla ollut muuta kuin herätä aamulla sovittuun aikaan, koska opas ja paku olivat koko ajan mukana, ja ohjelma valmiiksi suunniteltu. Välillä pitkiä matkoja autossa istuessamme kaipasimme Yunnanin seikkailua ja jännitystä, kun ei tiennyt, missä illalla menee nukkumaan. Tiibetissä Kiinan valtio ei anna turistien kulkea omia polkujaan, joten reissu on lähtökohtaisesti mahdollisuuksiltaan vähän rajallisempi.

Potala

Ylhäällä palatsissa.

Jokhang-temppeli ja pyhiinvaeltajat

Temppelin edustalla

Upeinta Tiibetissä olivat luonnon nähtävyydet, sekä Lhasassa Potalan palatsi (jossa dalai lama ennen asusti) sekä Jokhang-temppeli. Kaikkiin Kiinassa nähtyihin buddhalaistemppeleihin verrattuna tuntui siltä, että paikan edustama hengellisyys on oikeasti näille ihmisille tärkeää. Esim. Pekingin Lama-temppeli on ihan turistipelleilyä Tiibetiin verrattuna. Oli tuollakin turisteja, mutta myös paljon tiibetiläisiä pyhiinvaeltajia, jotka kiersivät temppeliä myötäpäivään ja kumarteli maata vasten otsa tummanharmaana. En ihmettele yhtään, miksi tiibetiläisiä ei juuri kiinnosta kommunistisen puolueen uskonnonvastaisuus. Nykyään tilanne on ehkä parempi kuin kulttuurivallankumouksen aikaan, saadaanhan buddhalaisuudella kivasti turisteja paikalle. Lhasassa näkyi paljon sotilaita kaduilla partioimassa, kadunvarren parvekkeilla hiipivät tarkka-ampujat vähän pelotti. Kuvia niistä ei saatu, välttelivät länkkärikameroita tehokkaasti.

Pojat kävi metsästämässä tarkka-ampujia

Siinä hauska pieni mummo lampaansa kera. Lähdimme tietysti seuraamaan.

Kiinalaisturistipose Lhasassa

Kävimme katsomassa vuoria, järviä (toinen oli kirkkaan turkoosi pyhä järvi ja toinen maailman korkeimmalla sijaitseva järvi), tiibetiläistä kylää ja kivitorneja, jotka on vissiin rakennettu muinoin sodankäyntiä varten mutta paikalliset luulee et niissä on asunut demoni. Tää oli yks jännistä tarinoista mitä meidän tiibetiläinen opas kertoi. Tutuksi tulivat myyttiset ja vähemmän myyttiset tiibetiläiset kuninkaat ja heidän urotekonsa, eri alueiden heimojen piirteet ja tiibetiläisten suhtautuminen buddhalaisuuteen ja toisaalta Kiinan kommunistihallintoon. Yksi jännimmistä jutuista oli taivashautaus (?) eli sky burial, jolla käsitellään n. 90% tiibetiläisten maallisista jäännöksistä. Eli viedään ruumis korppikotkien syötäväksi (näyttää kuulemma vähän brutaalilta, kaveri oli kerran ollut mukana seremoniassa) ja koska tiibetiläiset uskovat, että korppikotkat kuolevat lentämällä suoraan ylös taivaaseen, syötyjen ihmisten sielut menevät sitä kautta myös kivasti eteenpäin uudelleensyntymää kohti. En kerro tässä enempää yksityiskohtia, etteivät heikoimmat mielet järkyty.

Kivitornin sisällä, demonin pesässä!

Näitä rukousliinoja oli ripusteltu moneen pyhänä pidettyyn paikkaan.

Tsiigailen makeeta 7000m korkeaa vuorta ennen kuin Joseph lyö tajun kankaalle.

Otettiin brunaa Kiinan korkeimman sypressin
 vieressä ja tämä kaveri innostui varsinkin Jessen
 paljaasta ylävartalosta. Kuva piti tietty saada
käsikkäin molempien ulkomaanelävien kanssa.

Lavastettu tilanne, Jesse ja Mireya
 ei vaan osannu muka-katsoa vuorta.

Lhasan lisäksi vietimme kaksi yötä Nyingchissa, joka on lähellä monia luonnonnähtävyyksiä, kaupunki itsessään ei ole kovin erikoinen. Toisena iltana halusimme vähän katsella paikkoja itseksemme ja löysimme hauskan ruokakaupan, jossa ei juuri seiniä tai kattoa tarvittu. Makeimmat kirsikkatomaatit ikinä. Kuulimme jostain jumputijumputi-musiikkia ja löysimme aukion täynnä ihmisiä tanssimassa koreografiaa, joka muistutti aerobicia. Paikalliset vissiin käy siellä joka ilta, sen verran hyvin oli nopeat askeleet muistissa. Emme ehtineet opetella tanssia, kun teinit tulivat harjoittamaan englantiaan kanssamme ja yksi näytti innoissaan Michael Jackson-muuvinsa. Yhtäkkiä musiikki lakkasi, valot sammutettiin ja välittömästi kaikki lähtivät kävelemään pois aukiolta, minuutin päästä vain me seisoimme ihmettelemässä minne bileet menivät. Paikalliseen kulttuuriin ei joko kuulu jäädä rupattelemaan tanssien jälkeen tai sitten viranomaiset valvovat joukkokokoontumisia tarkasti. Oppaamme mukaan samantyyppinen tanssitapahtuma Lhasassa hajotettaisiin sotilaiden toimesta heti, tässä pikkukaupungissa ei olla yhtä tarkkoja.

5190 metriä! Tästä hölkättiin vielä vähän ylemmäs.

Squat 1

Kuuma lähde.

Kuva liittyy.

Jakkeja maailman korkeimmalla olevan järven rannalla. Se oli jäässä.

Paku, jolla matkustimme. Yksi tapa rukoilla
on näyttää keskisormea temppelille.
 Takana tiibetiläinen oppaamme.

Tässä ollaan tiibetiläiskylässä alppityyppisten
maisemien keskellä. Niillä oli jotkut kyläfestarit meneillään.

Kävimme korkeimmillaan 5200 metrissä, vähän hengästytti kun lähettiin juoksemaan rinnettä ylemmäs. Varsinkin alkumatkasta piti ottaa rauhallisesti, ekana iltana kiellettiin käymästä suihkussa (syystä, joka ei vieläkään ole täysin meille selvinnyt) ja vettä piti juoda paljon. Ilmeisesti vilustuminen on melko vaarallista korkeaan ilmanalaan tottumattomalle. Junassa ainoa tapaamamme länkkäri, jenkkiläinen englanninopettaja, kertoi myöhemmin uudelleen törmätessämme, että hänen kanssaan retkellä ollut saksalaismies oli sairastunut vuoristotautiin ja käynyt lähellä kuolemaa. Oli kuulemma ekana iltana juossut Lhasan yökerhoissa ja muutenkin liikkunut aivan takki auki, joten ei ihme että jossain kohtaa alkaa yskiä verta.

Kiva vesiputous.

Yksi matkan tavoitteista oli jakilla ratsastaminen,
 ja se saavutettiin myyttisen kuninkaan syntymäpaikalla.

Squat 2. Eri joki, jouduttiin odottelee parikyt
minuuttia tien poskessa, koska paikallinen
nopeusvalvonta toimii laittamalla kellonaika
ylös ja tarkastamalla sadan kilometrin päässä,
ajoiko auto välimatkan liian kovaa.

Nätti joki ja iso kivi.

Ostin itselleni matkamuistoksi Thangka-maalauksen, jossa on kuvattu mandala, buddhalainen näkemys taivaasta/paratiisista. Ihan kivan näkönen, mutta tuskinpa alan meditoimaan sitä tuijottaessani.

Potala yöllä.

Tiibetistä palatessa Tsinghuassa odotti kasa kouluhommia, esitelmiä, projekteja ja muuta mukavaa. Loppukuu menikin sitten niitä väsätessä, välillä kävimme toki Red Housessa pizzalla, japanilaisessa Daolessa all-you-can-eat-and-drink-illallisella (98RMB), ja sen jälkeen saken nostattamana vanhassa kunnon Propagandassa 30 rämpylän open barissa. Yksi hieno ilta menimme porukalla hutongiin sievään baariin, jonka open mic-illassa portugalilainen Patricia lauloi fadoa, upeaa kuultavaa. Kyseinen mimmi opiskelee Tsinghuassa kansainvälisten suhteiden maisteriohjelmassa, kiinaksi. Ihmiset joita tapaan täällä ei lakkaa hämmästyttämästä.

Tietty Suomen mestaruusottelu piti käydä katsomassa sporttibaarissa, kun Erkka sattui olemaan samaan aikaan kaupungissa. Puoliltaöin baariin syömään yöpalaa, kahden jälkeen alkoi venäjäksi selostettu matsi. Voittoa juhlittiin oluella kuuden maissa, siitä sitten kätevästi aamumetrolla kotiin. Kello kymmenen luento jäi väliin.