Toukokuu ja Tiibet

Aika kauan on edellisestä postauksesta, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tässä listaus asioista joita olen tehnyt toukokuussa ja joitakin oivalluksia elämästä.

Oli 100-vuotisjuhlagaala. Aikamoinen show. Kävin tanssimassa ja laulamassa lavalla ja kamera kuvas mun naamaa ja olin telkkarissa. Mulle laitettiin paksut pakkelit ja tekoripset. Kiinan armeijalla oli oma propagandaosuutensa, jossa jäätävä määrä sotilaita seisoi lavalla kenraaleiden puhuessa. En ymmärtänyt puheiden sisältöä, onneks. Mulle viihdyttävin esitys oli Berkeleyn yliopiston miesten lauluyhtye, upeeta a cappellaa. Bäkkärillä oli Jackie Chan, en tosin nähnyt vilaustakaan ku kaikki muut hätäili sitä niin kovasti. Lopussa heijastettiin aika siististi tehty animaatio päärakennuksen seinään, oli kivasti hyödynnetty taustaa ikkunoineen. Ei siitä sen enempää.

Esiintyjiä, minä keskellä sinivalkoisessa huivissa. Tän piti olla mun ja maailman söpöimmän korealaistytön yhteiskuva, mut linssiluteet aasialaiset tunki kaikki mukaan, mikäs sen mukavampaa.

Sit lähdettiin Tiibetiin. Wappu vietettiin junassa, mutta varta vasten ostettu skumppa juotiin jo aatonaattona, koska pelättiin korkean paikan krapulaa. 48 tunnin junamatkan aikana käytiin lähes 5000 metrissä, ja näkymät vaihtelivat vehreistä aroista jäiseen ja lumiseen kukkulamaisemaan. Radan varrella on mm. Qinghain suolajärvi, joka on Kiinan suurin järvi. Qinghai maakuntana näytti muuten aika kuolleelta, matkalla ei juurikaan kaupunkeja tai asutusta näkynyt. Tiibetin puolella saimme katsella ikkunasta jakkeja ja muita Jännittäviä (tm) eläimiä. Matka sujui mukavasti kuuden hengen seurueemme nukkuessa yhdessä hard sleeper-osastossa (2 x 3 kerrosta sänkyjä). Juna oli uudempi ja siistimpi kuin perusjunat Kiinassa, suosittelen siis hard sleeperia jopa Tiibetin menomatkalle. Korkeuseroon tottui aika hyvin 2 päivän aikana vähitellen. Paluumatkalle junamatka olisi ollut jo hieman liian puuduttava, joten lentokone oli hyvä valinta.

(Kuvat on valittu aika satunnaisesti, samoin järjestys melko random)

Jesse, Joseph ja minä 6 hengen luksushytissämme. Jesse yritti kasvattaa partaa.

Matkalla olivat mukana siis jo Yunnanista tutut Joseph, Bob (jonka sukulaissuhteilla melko edullinen matka saatiin järkättyä), Miquel ja Mireya sekä hauska kanadalainen heppu Jesse. Tunnelma oli vähän erilainen, kun tyttöjä oli enää kaksi ja Jessen jutut olivat välillä vähän liian uskomatonta kuultavaa, mutta toisaalta mähän tykkään poikain seurasta. Matka erosi myös sillä tapaa Yunnanista, ettei meidän vastuulla ollut muuta kuin herätä aamulla sovittuun aikaan, koska opas ja paku olivat koko ajan mukana, ja ohjelma valmiiksi suunniteltu. Välillä pitkiä matkoja autossa istuessamme kaipasimme Yunnanin seikkailua ja jännitystä, kun ei tiennyt, missä illalla menee nukkumaan. Tiibetissä Kiinan valtio ei anna turistien kulkea omia polkujaan, joten reissu on lähtökohtaisesti mahdollisuuksiltaan vähän rajallisempi.

Potala

Ylhäällä palatsissa.

Jokhang-temppeli ja pyhiinvaeltajat

Temppelin edustalla

Upeinta Tiibetissä olivat luonnon nähtävyydet, sekä Lhasassa Potalan palatsi (jossa dalai lama ennen asusti) sekä Jokhang-temppeli. Kaikkiin Kiinassa nähtyihin buddhalaistemppeleihin verrattuna tuntui siltä, että paikan edustama hengellisyys on oikeasti näille ihmisille tärkeää. Esim. Pekingin Lama-temppeli on ihan turistipelleilyä Tiibetiin verrattuna. Oli tuollakin turisteja, mutta myös paljon tiibetiläisiä pyhiinvaeltajia, jotka kiersivät temppeliä myötäpäivään ja kumarteli maata vasten otsa tummanharmaana. En ihmettele yhtään, miksi tiibetiläisiä ei juuri kiinnosta kommunistisen puolueen uskonnonvastaisuus. Nykyään tilanne on ehkä parempi kuin kulttuurivallankumouksen aikaan, saadaanhan buddhalaisuudella kivasti turisteja paikalle. Lhasassa näkyi paljon sotilaita kaduilla partioimassa, kadunvarren parvekkeilla hiipivät tarkka-ampujat vähän pelotti. Kuvia niistä ei saatu, välttelivät länkkärikameroita tehokkaasti.

Pojat kävi metsästämässä tarkka-ampujia

Siinä hauska pieni mummo lampaansa kera. Lähdimme tietysti seuraamaan.

Kiinalaisturistipose Lhasassa

Kävimme katsomassa vuoria, järviä (toinen oli kirkkaan turkoosi pyhä järvi ja toinen maailman korkeimmalla sijaitseva järvi), tiibetiläistä kylää ja kivitorneja, jotka on vissiin rakennettu muinoin sodankäyntiä varten mutta paikalliset luulee et niissä on asunut demoni. Tää oli yks jännistä tarinoista mitä meidän tiibetiläinen opas kertoi. Tutuksi tulivat myyttiset ja vähemmän myyttiset tiibetiläiset kuninkaat ja heidän urotekonsa, eri alueiden heimojen piirteet ja tiibetiläisten suhtautuminen buddhalaisuuteen ja toisaalta Kiinan kommunistihallintoon. Yksi jännimmistä jutuista oli taivashautaus (?) eli sky burial, jolla käsitellään n. 90% tiibetiläisten maallisista jäännöksistä. Eli viedään ruumis korppikotkien syötäväksi (näyttää kuulemma vähän brutaalilta, kaveri oli kerran ollut mukana seremoniassa) ja koska tiibetiläiset uskovat, että korppikotkat kuolevat lentämällä suoraan ylös taivaaseen, syötyjen ihmisten sielut menevät sitä kautta myös kivasti eteenpäin uudelleensyntymää kohti. En kerro tässä enempää yksityiskohtia, etteivät heikoimmat mielet järkyty.

Kivitornin sisällä, demonin pesässä!

Näitä rukousliinoja oli ripusteltu moneen pyhänä pidettyyn paikkaan.

Tsiigailen makeeta 7000m korkeaa vuorta ennen kuin Joseph lyö tajun kankaalle.

Otettiin brunaa Kiinan korkeimman sypressin
 vieressä ja tämä kaveri innostui varsinkin Jessen
 paljaasta ylävartalosta. Kuva piti tietty saada
käsikkäin molempien ulkomaanelävien kanssa.

Lavastettu tilanne, Jesse ja Mireya
 ei vaan osannu muka-katsoa vuorta.

Lhasan lisäksi vietimme kaksi yötä Nyingchissa, joka on lähellä monia luonnonnähtävyyksiä, kaupunki itsessään ei ole kovin erikoinen. Toisena iltana halusimme vähän katsella paikkoja itseksemme ja löysimme hauskan ruokakaupan, jossa ei juuri seiniä tai kattoa tarvittu. Makeimmat kirsikkatomaatit ikinä. Kuulimme jostain jumputijumputi-musiikkia ja löysimme aukion täynnä ihmisiä tanssimassa koreografiaa, joka muistutti aerobicia. Paikalliset vissiin käy siellä joka ilta, sen verran hyvin oli nopeat askeleet muistissa. Emme ehtineet opetella tanssia, kun teinit tulivat harjoittamaan englantiaan kanssamme ja yksi näytti innoissaan Michael Jackson-muuvinsa. Yhtäkkiä musiikki lakkasi, valot sammutettiin ja välittömästi kaikki lähtivät kävelemään pois aukiolta, minuutin päästä vain me seisoimme ihmettelemässä minne bileet menivät. Paikalliseen kulttuuriin ei joko kuulu jäädä rupattelemaan tanssien jälkeen tai sitten viranomaiset valvovat joukkokokoontumisia tarkasti. Oppaamme mukaan samantyyppinen tanssitapahtuma Lhasassa hajotettaisiin sotilaiden toimesta heti, tässä pikkukaupungissa ei olla yhtä tarkkoja.

5190 metriä! Tästä hölkättiin vielä vähän ylemmäs.

Squat 1

Kuuma lähde.

Kuva liittyy.

Jakkeja maailman korkeimmalla olevan järven rannalla. Se oli jäässä.

Paku, jolla matkustimme. Yksi tapa rukoilla
on näyttää keskisormea temppelille.
 Takana tiibetiläinen oppaamme.

Tässä ollaan tiibetiläiskylässä alppityyppisten
maisemien keskellä. Niillä oli jotkut kyläfestarit meneillään.

Kävimme korkeimmillaan 5200 metrissä, vähän hengästytti kun lähettiin juoksemaan rinnettä ylemmäs. Varsinkin alkumatkasta piti ottaa rauhallisesti, ekana iltana kiellettiin käymästä suihkussa (syystä, joka ei vieläkään ole täysin meille selvinnyt) ja vettä piti juoda paljon. Ilmeisesti vilustuminen on melko vaarallista korkeaan ilmanalaan tottumattomalle. Junassa ainoa tapaamamme länkkäri, jenkkiläinen englanninopettaja, kertoi myöhemmin uudelleen törmätessämme, että hänen kanssaan retkellä ollut saksalaismies oli sairastunut vuoristotautiin ja käynyt lähellä kuolemaa. Oli kuulemma ekana iltana juossut Lhasan yökerhoissa ja muutenkin liikkunut aivan takki auki, joten ei ihme että jossain kohtaa alkaa yskiä verta.

Kiva vesiputous.

Yksi matkan tavoitteista oli jakilla ratsastaminen,
 ja se saavutettiin myyttisen kuninkaan syntymäpaikalla.

Squat 2. Eri joki, jouduttiin odottelee parikyt
minuuttia tien poskessa, koska paikallinen
nopeusvalvonta toimii laittamalla kellonaika
ylös ja tarkastamalla sadan kilometrin päässä,
ajoiko auto välimatkan liian kovaa.

Nätti joki ja iso kivi.

Ostin itselleni matkamuistoksi Thangka-maalauksen, jossa on kuvattu mandala, buddhalainen näkemys taivaasta/paratiisista. Ihan kivan näkönen, mutta tuskinpa alan meditoimaan sitä tuijottaessani.

Potala yöllä.

Tiibetistä palatessa Tsinghuassa odotti kasa kouluhommia, esitelmiä, projekteja ja muuta mukavaa. Loppukuu menikin sitten niitä väsätessä, välillä kävimme toki Red Housessa pizzalla, japanilaisessa Daolessa all-you-can-eat-and-drink-illallisella (98RMB), ja sen jälkeen saken nostattamana vanhassa kunnon Propagandassa 30 rämpylän open barissa. Yksi hieno ilta menimme porukalla hutongiin sievään baariin, jonka open mic-illassa portugalilainen Patricia lauloi fadoa, upeaa kuultavaa. Kyseinen mimmi opiskelee Tsinghuassa kansainvälisten suhteiden maisteriohjelmassa, kiinaksi. Ihmiset joita tapaan täällä ei lakkaa hämmästyttämästä.

Tietty Suomen mestaruusottelu piti käydä katsomassa sporttibaarissa, kun Erkka sattui olemaan samaan aikaan kaupungissa. Puoliltaöin baariin syömään yöpalaa, kahden jälkeen alkoi venäjäksi selostettu matsi. Voittoa juhlittiin oluella kuuden maissa, siitä sitten kätevästi aamumetrolla kotiin. Kello kymmenen luento jäi väliin.