Peking opettaa: kokemuksia Kiinasta ja kiinalaisista

Seuraa sekava tarina siitä, mitä olen oppinut Kiinassa vaihdossa ollessani.

1. Kiinalaiset on suloisia. Lapsellisen suloisia. Mun havaintojen mukaan kiinalaiset alkaa käyttäytyä jokseenkin kypsästi ja aikuisesti siinä vaiheessa, kun ovat olleet muutaman vuoden työelämässä, tai vaihtoehtoisesti ulkomailla. Olen törmännyt aika moneen tohtorikandidaattiin, joiden luulisi olemuksensa ja ajattelunsa tason perusteella olevan noin 18-vuotiaita. Näillä ei ole juuri mitään hajua siitä, mitä haluavat elämällään tehdä, sillä he työskentelevät täysillä aina seuraavaa tavoitetta kohti, joka on ensin lukiosta huippuarvosanoilla valmistuminen, huippupisteet yliopiston pääsykokeessa, huippuarvosanat yliopistossa, kandin jälkeen maisteri, maisterin jälkeen tohtori… Hämmennys mahtaa olla suuri tämän jälkeen, kun pitääkin mennä oikeisiin töihin. Suurin osa kun ei tee yhtään mitään muuta kuin opiskele, eikä opiskelulla tarkoiteta tässä sitä ”elämää varten” eikä edes ”myöhempiä opintoja varten”, vaan kokeita ja arvosanoja varten. Tästä hyvästä kiinalaiset ovat pirun hyviä laskemaan. Siinä ei kuitenkaan juuri elämänkokemus kartu tai luova ongelmanratkaisu kehity.

Olemme vaihtareiden kanssa huomanneet, että paikallisten ryhmätyötaidot ovat todella alhaiset, koska suurin osa harkkatöistä tehdään täysin yksin. Kaverini jätettiin yksin kirjoittamaan 30-sivuinen paperi, koska työpari ei ollut varma, saako valitulla aiheella 100/100 pistettä, joten parempi jättää kurssi nyt kesken ja yrittää uudelleen ensi vuonna. Droppaamisensa hän jätti ilmoittamatta, ja vältteli asian kertomista siihen asti, kun loppuesitelmään oli pari päivää aikaa. Oma parini yritti tehdä kaiken työn yksin, ja lopulta sain kirjoittaa osan tekstistä, kun se 30 sivua ei meinannut valmistua ajoissa. Kaksi esitelmää, jotka jouduimme pitämään, parini halusi välttämättä valmistella yksin ja sain tutustua omaan osaani 10 minuuttia ennen esitystä. Kiinalaiset ovat ryhmätöissä usein joko täysin pihalla siitä, miten ongelmaa pitäisi lähestyä (jos ei ole annettu millintarkkoja ohjeita ja aiheen on saanut valita itse), tai äärimmäisen herkkiä jättämään kurssi kesken ja ryhmänsä pulaan jos näyttää siltä, ettei lopputulos ole täydellinen. Oman parini lähestymistapa oli yrittää tehdä kaikki työ yksin, koska hän ei ilmeisesti luottanut kykyyni kirjoittaa sadan pisteen paperi.

Tunnen yhden kiinalaisen tytön, jonka ajattelu eroaa selkeästi muista. Hänen mukaansa Kiinassa ei oikeastaan ole opiskelijaelämää, koska esimerkiksi ravintoloissa käyminen on sopivaa vasta työelämään siirryttyä. Hän itse on joutunut taistelemaan omien vanhempiensa kanssa, joiden mielestä kaikki baarit, yökerhot ja ulkomaalaiset ystävät johtavat automaattisesti huumeidenkäyttöön ja prostituutioon. Samoin seurustelua ei kannata aloittaa vielä yliopistossa, koska siitä seuraa heti naimisiinmeno, eikä liian nuorena kannata mennä naimisiin. Kun tyttö on päässyt Tsinghuaan, niin eihän sitä upeaa uraa kannata heti yliopistossa heittää hukkaan seurustelemalla. Kyseinen upea nuori nainen nauttii valtavasti salsasta ja salsaklubeista, ja on rakastunut latinomieheen. Silti hän hoitaa opintonsa hyvin ja tekee samalla osa-aikatyötä investointipankissa. Hän on sosiaalinen ja luova, enkä voisi kuvitella häntä kiinalaiseen suoritustyöhön loppuelämäkseen. Siinä on vanhemmilla sulattelemista.

2. Kiinalaiset on ylipäätään lapsekkaita, myös pukeutumiseltaan. Kaikki ulkomaiset merkit on arvostettuja, myös paidat joissa lukee jotain englanniksi. Törkeen huonot feikkituotteet ja käsittämättömät englanninkieliset fraasit pistävät ulkomaalaisen silmään, mutta kiinalaiselle ne ovat merkki tyylitajusta ja varakkuudesta. Mm. Playboy ja pupu-logo ovat todella suosittuja myös lastenvaatteissa. Tyylitajussa on vielä vähän kehitettävää. Kesämekot on usein varustettu kilolla strasseja, röyhelöitä ja pitsiä, ja materiaalit arkikäyttöön aika kiiltäviä. En tosin ihmettele miksi on tavallista käyttää juhlamekkoa keskellä päivää, kun juhlimista kodin ulkopuolella muiden kuin oman perheen kanssa ei liiemmin harrasteta. On myös ok käyttää sukkahousuja, joiden yläosan vahvike näkyy shortsien tai minihameen alta. Naiset käyttävät todella paljon korkokenkiä, ja todella koristeellisia sellaisia, koron suuruus ei riipu kellonajasta tai tilanteesta. Kymmensenttisillä koroilla lähdetään ruuhkaiselle metromatkalle tai ruokakauppaan ostoksille, vaikka kävely olisikin niiden kanssa todella hankalaa.

Tukka on usein iso ja sävyn verran vaalennettu. Naamaansa kiinalaisnaiset läträävät vaalentavia voiteita. Kännykästä roikkuu vähintään 3 korua, ja kotelo on varustettu pupunkorvilla tai äklöttävällä yhdistelmällä erivärisiä strasseja.

Toki löytyy myös todella tyylikkäitä ihmisiä. Nämä liikkuvat yliopistokampuksilla, Sanlitunissa ja muilla varakkaammilla/länsimaalaistuneilla alueilla. Olen huomannut, että ulkomailla asuneiden ihmisten tyylitaju on selkeästi erilainen muihin paikallisiin verrattuna, he jopa haluavat saada auringosta väriä iholleen.

3. Kiinalaisista auringon ottaminen on täysin absurdi ajatus. Tytöt kulkevat vaaleat sukkahousut jalassa kesähelteellä ja pysyttelevät koko ajan sateenvarjojensa alla. Kämppikseni meni järven rannalle bikineissä ottamaan aurinkoa, ja sai osakseen kummastuneita katseita. Uskaliaimmat ottivat valokuvia. Multa on kyselty, onko ihoni kaikkialta yhtä valkoinen, rusketunko ollenkaan ja miksi en käytä aurinkovarjoa. Eniten saan kehuja kauneudestani ollessani ilman meikkiä ja kalpea (=kuollut) valvotun yön jälkeen.

4. Kiinalaiset luulee, että kaikki tarpeelliset taidot voi oppia koulussa. Kielikoulu, jossa tulen työskentelemään, ottaa oppilaiksi jopa 2-vuotiaita lapsia. Henkilökunta oli ihmeissään, kun kerroin että Suomessa kukaan ei ota yksityistunteja kielissä, vaan englantia aletaan opettaa silloin kun lapsi osaa lukea ja kirjoittaa. Näille oli uskomaton ajatus, miten voin puhua näin hyvää englantia, vaikka aloin opiskella sitä vasta 9-vuotiaana. Ja vielä se, että puhun useita vieraita kieliä, eikä mun äidinkieli ole sukua millekään niistä. Selitin, että Suomessa lapset kuulevat englantia televisiosta ja pelaavat englanninkielisiä pelejä ja matkustelevat, ja siinä samalla oppivat kielen kuin huomaamatta. Näiden vastaus oli heti se, että mun täytyy olla superälykäs, oonhan päässyt ulkomaille vaihtoon ja vielä Tsinghuaan, eli oon oppinu kielet vaan siksi et oon niin huippuälykäs. LOL. Sanoin et mun kaikki kaverit puhuu englantia, myös ne jotka ei opiskele yliopistossa. Kiinalaisten on vaikea ymmärtää, et joitakin kulttuuriin vahvasti sidonnaisia asioita olisi tehokkaampaa oppia jossain muualla kuin koululuokassa.

5. Kiinalaisessa kulttuurissa on täysin ok tehdä seuraavia asioita:

- Sylkeä kadulle (ja sitä ennen rykäistä äänekkäästi limat liikkeelle)
- Maiskuttaa äänekkäästi jos ruoka on hyvää
- Sylkeä ruokapalat/ruodot/luut/siemenet lautaselle tai pöydälle, jos eivät ole pureksittavia, turha yrittää piilottaa lautasliinaan
- Pyytää tarjoilijaa palvelemaan huutamalla fuwuyuan! (tarjoilijaaaa!)
- Huutaa sanottavansa (nää vaikuttaa välillä äärimmäisen vihaisilta ilmaistessaan ihan arkipäiväisiä asioita)
- Sopia työtapaamisia lauantai-illalle klo 22
- Seisoa hellepäivänä maha paljaana, paita ylös nostettuna (vain miehet, naiset yrittää pysyä valkoisina)
- Ottaa valokuvia lupaa kysymättä (jos länkkäri ei huomaa, niin kyllä mä voin yhen tai kaksi tai kolme räpsyä ottaa!)
- Kopioida. Mitä tahansa. Merkkituotteita, logoja, tuotemerkkejä, sloganeja, koulukirjoja, kotitehtäviä, koevastauksia… tekijänoikeuksia ei käytännössä ole.

•  Koulukirjat on jännä juttu, opettaja saattaa antaa alkuperäisen teoksen opiskelijoille lainaan, jotta voivat mennä copyshoppiin kopioimaan kaikille omat kappaleet n. 3 euron hintaan. Homma on niin ammattimaista, että kopion saa jopa kansitettuna. Se tosin tehdään aina skannaamalla käsityönä, koska työntekijät saavat palkkansa sivumäärän mukaan. Ei siis turhaan tallenneta pdf:iä jo skannatuista kirjoista… Taas yksi esimerkki kiinalaisesta tehokkuudesta.
• Pistokokeessa porukka piti läppäreitä auki ja keskusteli kaverin kanssa vastauksista. Opettaja muistutti aina että tehkää yksin, mutta kopiokulttuuri on todella vahva, joten asialle ei tehty sen enempää. Olen kuullut todella härskejä tarinoita lunttaamisesta. Yks ranskalainen vaihtari on oppinut tavoille: otti kotitehtävien palautuspinosta parhaimman ratkaisun näköisen paperin, kopioi vastaukset luennon aikana, ja lopuksi palautti sekä oman että kopioidun paperin pinoon.

6. Kiinalaiset rakastavat pelejä. Hämmentävin kokemus mulle ja muille "alkuperäislänkkäreille" oli kanadankiinalaisen vaihtarin 22-vuotissynttärit, joilla ei tehty juuri muuta kuin leikitty erilaisia leikkejä. Ja nyt ei puhuta juomapeleistä tai pullonpyörityksestä. Meistä olisi ollut mukava istua rauhassa, juoda Tsingtaoa ja jutella kaikkien kanssa, ja vaikka tanssia, mutta synttärit järjestäneet tytön kaverit (kaikki Kanadan kiinalaisia) häärivät innostuksissaan kuin kymmenvuotiaat lapset ohjatessaan leikkejä. 

Tämä oli ensimmäinen kerta kun tunsin olevani erilainen päältä päin länsimaalaistuneiden ulkokiinalaisten nuorten kanssa. Ainoa kiinalainen, joka ei ohjelmasta innostunut, on kasvanut Euroopassa, jossa kiinalaisyhteisö ole niin valtava kuten Pohjois-Amerikassa. Hän selitti, että vaikka nämä nuoret ovat asuneet lapsesta saakka Kiinan ulkopuolella ja puhuvat englantia jopa paremmin kuin kiinaa, kulttuuri säilyy vahvana, koska ympäröivät ihmiset ovat Kanadassa kuitenkin pääosin kiinalaisia. Alussa hengasimme kaikkien SEMin vaihtareiden kanssa enemmän yhdessä, mutta loppua kohden ulkokiinalaiset ja eurooppalaiset/latinot olivat lähes yksinomaan keskenään. Vaikka periaatteessa kaikilla on yhteinen kommunikaatiokieli, kulttuurierot ajoivat ihmiset eri porukoihin. Vähän harmittaa, kuinka selvä tämä ero lopulta oli. Toki poikkeuksiakin on, ystäväpiiriin kuuluu edelleen sekä paikallisia kiinalaisia että ulkokiinalaisia. 

Oma ystäväpiirini on muodostunut yllättävästi espanjankielisesti painottuneeksi. Täällä on paljon saksalaisia, yksi ruotsalainen, norjalainen ja virolainenkin, jotka ovat kaikki mukavia ja joiden kanssa hengasin alussa enemmän. Parhaimmat kaverit ovat kuitenkin nyt espanjalaisia, meksikolaisia, italialaisia... paras tyttökaverini on kroatialainen. Vaikka mun saksan pitäis olla parempaa kun espanjan, jotenkin oon viihtyny paremmin latinojen kanssa. Kaikki puhuu hyvin englantia, mutta aina välillä saan kuunnella espanjaa ja italiaa, joista molemmista ymmärrän yllättävän paljon. Luulen et espanja on se kieli jota tulen tulevaisuudessa kiinan lisäksi opiskelemaan.