Välitilinpäätös

Happi loppuu itkettää.

Palasin juuri Malesiasta. Singaporen lentokentältä löysin Fazerin suklaata, Dajmia ja Haribon nallekarkkeja. Äsken maistoin yhden konvehdin, sydäntä pakotti kun luin kääreestä Vadelmajugurtti, Hallonyoghurt. En arvannut, että näinkin isänmaalliset tunteet valtaisivat mieleni jossain kohtaa, vaikka toki olen ehtinyt jo perhettä, sukua ja ystäviä kaivata. Haluaisin tässä yhteydessä mainita, että erityisesti Ulla Patajokea ikävöin kovasti ;)

Nyt on kuitenkin edessä uusi vaihe. En tule vielä kotiin, vaikka vaihto-opinnot ovatkin kunnialla päätöksessä. Koska mielestäni on turha asua vain puoli vuotta ulkomailla ja varsinkin niin vieraassa kulttuurissa kuin Kiina, jään vielä muutamaksi kuukaudeksi. Ajanvietteenäni ovat tästä lähtien englannin opettaminen sekä kiinan aiempaa intensiivisempi opiskelu. En asu enää kampuksella, joten luulen saavani muutenkin paljolti uutta näkemystä kiinalaisesta elämäntavasta. Lisäksi haluan käyttää aikaa istumalla kahviloissa (miksei Suomessa ole kunnollisia kahviloita!?), pyöräilemällä viidakon lakien mukaisesti, lukemalla kirjoja ja tutustumalla ihmisiin. Moni vaihdon aikana tutuksi tullut tyyppi on edelleen Pekingissä tai palaa tänne ennen uutta lukukautta, joten aivan yksin en jää. Hyvästejä olen joutunut sanomaan jo monelle, ja pari todella upeaa ystävää pitää vielä hyvästellä. Hyvästien jättäminen on surullisin asia ikinä, joten yritän lohduttautua ajattelemalla että tapaamme vielä.

Seuraavissa postauksissa käsittelen Malesian eeppistä retkeä, sukeltamista, sukeltamista ja sukeltamista. Jos et ole vielä kokeillut, tee se. Jos minä opin ja selvisin hengissä, kyllä sinäkin. Se on yksi hienoimmista jutuista jota olen kokeillut, ja sydän halajaa uudestaan pinnan alle. Happi ei loppunut, vaikka opettaja käänsi kerran ilman kiinni että saisimme kokea miltä se tuntuu.

Lisäksi aion kirjoittaa positiivissävyisen kuvauksen siitä, miksi pidän Kiinasta ja kiinalaisista. Edellinen teksti vaikutti ehkä liian angstiselta.

Fazerin suklaa maistuu nyt todella oudolta. Onkohan syypää Singaporen kenttä, vai pitkä erossaolo? Kiina on siitä hyvä, että karkit ja suklaa eivät ole kovin hyviä, mikä on johtanut mun alhaisimpaan makeisten kulutukseen ikinä.

Mun vanhan kampuskämpän ovi. Muumi oli raaputettu siihen jo kun muutin, tuntemattomasta syystä. Mun käytävällä tosin asui Muumi-fanaatikko honkkarilainen tyttö.