Kiinalaiset
Kiinalaiset ovat ihania ihmisiä, vaikka joskus heidän käytöksensä on aiheuttaakin kummastusta. Kun kiinalaista lähestyy oikealta näkökantilta, löytää kuitenkin yleensä ihanan ja sydämellisen ihmisen.
Kiinalaisissa
pidän erityisesti siitä, kuinka he ottavat ihmisen osaksi elämäänsä,
ystäväpiiriään ja perhettään. Missään en ole kohdannut niin vieraanvaraisia
ihmisiä kuin täällä. On totta, että marketilla feikkituotteita kauppaavien
myyjien sanoihin ei voi luottaa, ja joka toinen vastaantulija on valmis
huijaamaan sinua. Kuitenkaan ystäviä ei ikinä huijata. Siksi Guanxi eli suhteet
ovat tärkeitä niin yksityis- kuin liike-elämässä. Jotta voit luottaa ihmiseen,
häneen pitää ensin tutustua niin kunnolla, että voit kutsua häntä ystäväksesi
tai jopa perheenjäseneksi. Ehkä tästä syystä ostoksilla hintoja tinkiessäni
myyjät puhuttelevat minua pengyou-sanalla (=ystävä).
Minusta
kiinalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin on ihailtavaa. He ovat poikkeuksetta
kiinnostuneita mistä tulet, mitä teet täällä ja pidätkö Kiinasta, kiinalaisesta
ruuasta, kuinka paljon osaat kiinaa jne. En ole törmännyt
ulkomaalaisvastaisuuteen, vaikka ihmiset ovatkin monesti hieman
ennakkoluuloisia joitakin länsimaisia tapoja kohtaan. He eivät kuitenkaan koe
että länsimaat uhkaisivat heidän elämäntapaansa, kuten Euroopassa pelätään
islamia ja afrikkalaisia. Länsimainen kulttuuri on mielenkiintoinen, ja siitä
otetaan vaikutteita omiin juhliin ja arkielämään, mutta omat tavat säilytetään
ja niitä arvostetaan. Kiinalaiset ovat
tyytyväisiä, että ulkomaalaiset haluavat tulla heidän maahansa tekemään työtä
ja oppimaan heidän kieltään. Toki nykytilanteessa valtava talouskasvu sallii
sen, että kaikille riittää työpaikkoja, ja ulkomaalaisille englanninopettajille
on suuri kysyntä.
Kiinalaiset
ystävät ovat ihania. He tekevät kaikkensa ystäviensä eteen. He kiintyvät
helposti ihmisiin, esimerkiksi opettajiin. Suomessa en olisi voinut kuvitella
tilannetta, jossa teini-ikäiset oppilaat itkevät hyvästellessään opettajan,
jonka ovat tunteneet vain kuukauden verran. Koulun rehtori kyselee edelleen
vointiani ja pärjäämistäni tekstiviestein, vaikka lähdin jo aikaa sitten. Kun
tutustun paikalliseen tyttöön, hän osoittaa ajattelevansa minua ystävänään
pitämällä minua kädestä kävellessämme kadulla rinnakkain. On tavattoman
suloista nähdä näitä kaveruksia kaupungilla, jopa pojat pitävät toisiaan
kädestä tai kiertävät käsivartensa toisen hartioille. Harvoin on kuitenkaan
kyse seurustelevasta parista, käsipuolessa roikkuminen on tavallinen tapa
osoittaa kiintymystä samaa sukupuolta olevaan ystävään. Todella suloinen tapa
on pojilla, jotka kantavat tyttöystävänsä pikkulaukkua hänen puolestaan.
Kiinalainen
kulttuuri on varsin feminiininen, mikä näkyy monella elämänalueella.
Rakkauslaulut ovat uskomattoman kliseisiä ja sokerisia, vihkojen kansiin on
printattu englanninkielisiä romanttisia lauseita, ja tyttöystäville iästä
riippumatta ostetaan ne kaikkein vaaleanpunaisimmat pehmonallet. Ylipäätään kaikki
lelut ja piirroshahmot ovat vähintään yhtä suosittuja kuin Japanissa.
Seurustelu on sopivaa vain jos tavoitteena on avioliitto, mitään ”casual”-suhteita
ei katsota hyvällä, koska ne pilaavat harmonisen tulevaisuuden ja perhe-elämän.
Miehet eivät todellakaan ole mitään machoja, vaan menevät työpaikan
illallisilta suoraan vaimon kainaloon. Kellekään ei ole soveliasta päättää olla
hankkimatta lapsia. Mulle kerrottiin iloisesti, millaisilla häälahjoilla vanhemmat
vihjaavat, että lapsenlapsi saisi ilmaantua aika pikaisesti. Tällainen
naiseutta ja pehmeitä arvoja suosiva kulttuuri takaa sen, että Kiinassa naisten
arvostus on nykyään suurta. Naisen ei tarvitse käyttäytyä kuin mies saadakseen
kunnioitusta.
Kiinalaiset ovat ahkeria.
Riisinviljelyyn perustuvan kulttuurin periaatteena on se, että mitä enemmän
tunteja työskentelet päivässä, sitä enemmän saat pellostasi riisiä/kokeessa
pisteitä/toimistotyöstäsi palkkaa. Tämä toimii ainakin matematiikan kanssa,
jossa kiinalaiset ja muut aasialaiset pesevät muut mennen tullen. Mitä enemmän
lasket, sitä enemmän ymmärrät. Kiinalaiset ovat hyviä kaikessa tämänkaltaisessa
loogisessa, suoraviivaisessa hommassa. He eivät tylsisty kuten länsimaalaiset,
vaan painavat eteenpäin, koska enemmän on aina enemmän. Länkkärit ovat sitten
parempia luovuutta vaativissa hommissa, koska ovat liian laiskoja tehdäkseen
asiat vanhan kaavan kautta, jos on mahdollista keksiä helpompi tapa.
Matematiikan oppimisessa taas ei ole oikoreittejä, vaan laskurutiini auttaa
lopulta ymmärtämään taustalla olevan teorian. Muistan, kuinka lukiossa sain
yhdestä matikan kurssista nelosen, ja päätin istua koko kurssin uudestaan kirjoituksia
varten koska ”asiat on niin vaikeita etten vaan voi tajuta”. Tein saman verran
kotitehtäviä kuin ensimmäisellä yrityksellä, kokeessa yllättäen osasinkin
kaikki tehtävät ja sain kympin. Miksi? Olin yksinkertaisesti laskenut tuplasti
enemmän kuin ennen epäonnistunutta tenttiä. Myös yliopistossa huomasin, että
jos teen vähän harjoitustehtäviä, saan ykkösen, ja jos teen niitä vähän
enemmän, saan nelosen. Kurssin vaikeustasosta riippumatta. Mun pitäis ajatella
nyt samalla tavoin, kun opettelen kirjoitusmerkkejä. Ne eivät jää päähän
millään taiteellisella lahjakkuudella tai ylivertaisella älykkyydellä, vaan raa’alla
työllä. Näin yksinkertaista se on:
”Jokainen, joka nousee ennen auringonnousua 360 päivänä vuodessa, onnistuu tekemään perheensä rikkaaksi."
Kiinalainen sananlasku, sekä teoria siitä, miksi kiinalaiset menestyvät matematiikassa ja
luonnontieteissä, on esitetty Malcolm Gladwellin kirjassa Ouliers. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti