Chengdu - laiskottelua ja pandavauvoja

Nyt olen ollut kolme viikkoa Enshissä, ja tylsyys on jo sellaista kertaluokkaa, että lasken päiviä Pekingiin. Onneksi pääsin viikonlopuksi käymään Chengdussa, joka on semi-iso Sichuanin provinssin pääkaupunki. Safka oli hyvää, vaikkakin niin tulista etten pystynyt kovin paljoa kerralla syömään. Luulin, että Hubeissa ruoka on jo niin täynnä chiliä ettei sen enempää sitä voi ruokaan tunkea, mutta Sichuan voi. Toinen mukava asia kaupungissa oli se, että paikalliset ihmiset ottivat todella rennosti. Tämä on harvinaista kiinalaisessa suurkaupungissa, ja chengdulaiset myös tunnetaan muualla Kiinassa ”laiskoina”. Esimerkkinä: tarjoilija istui pöytäämme kysyessään mitä haluamme syödä, eikä hätäillyt lainkaan kun arvoimme pitkään tilauksemme kanssa. Huomasimme, että rento tunnelma tarttui meihinkin, kävelyvauhti hidastui eikä meillä ollut missään kohtaan kiire mihinkään.

Kävimme tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin, joista sievin oli Tang-dynastian aikaisen runoilija Dufun "cottage". Upea puutarha bambumetsikköineen ja aika monta rakennusta pienen mökin sijaan. Sen lähistöllä oli tiibetiläinen katu, joka oli aidomman tuntuinen kuin turistikujat Lhasassa. Chengdussa oli myös aivan jäätävän isot ja tunnelmalliset markkinat illalla. Kaupunki vaikutti mukavalta, varsinkin verrattuna skuttaan jossa tällä hetkellä asustelen.

Sit ku rakennan oman kartanon, haluun sinne bambumetsän! Ja pyöreän oviaukon.

Chengdu ja Sichuan-provinssi tunnetaan sekä tulisesta ruuastaan että pandoista. Teimme retken breeding centeriin kaupungin ulkopuolelle, mistä olin tosi onnellinen koska halusin nähdä pandoja jossain muualla kuin eläintarhassa, jotka on Kiinassa aika huonosti eläimet huomioivia. Vaikka keskuksessa oli paljon pandoja ja niillä näytti olevan tarpeeks isot aitaukset ja hyvät oltavat, mua vähän häiritsi se että vastasyntyneitä poikasia pidettiin lasin takana keskoskaapeissa kaikkien turistien näkyvillä. Epäilen ettei se lasi ollut täysin ääntä eristävä. Lisäksi henkilökunta valvoi aika huonosti kameroiden ja salamavalon käyttöä. Toisaalta voi taas miettiä, kuka järkevä ihminen ottaa jäätävällä salamalla kuvia vastasyntyneestä otuksesta. Valitettavasti länkkärituristit oli ihan yhtä moraalittomia kuin kiinalaisetkin. Mestassa oli mahdollista myös otattaa 1000 rämpylällä itsestään kuva pikkupanda sylissään. Mun mielestä tääkin oli vähän surullista. Onkohan siitä pandasta oikeesti kivaa ja luonnollista että se tungetaan joka päivä jonkun vieraan ihmisen syliin ja räpsitään kuvia. Tietysti se on tottunut siihen, mutta luontoon eläintä ei ainakaan voi enää palauttaa.

Siellä se möllöttää. Olivat laiskoja otuksia, mentiin aamulla kun ne on aktiivisimmillaan, mutta eivät jaksaneet juuri muuta kuin syödä bambua ja laskeutua hitaasti puusta. Pikkupandat eli punaiset pandat ovat aktiivisempi laji, ne jopa painivat.

Keskus kehuskeli kasvattavansa jopa 100 poikasta vuodessa, ja luulenpa ettei niistä yksikään mene luontoon vaan ne joko myydään tai lähetetään pandadiplomatian välineenä ulkomaille. En ymmärrä miksi perustaa näitä "suojelukeskuksia", jos tavoitteena ei ole tukea luonnossa elävää kantaa. No, syy on toki ilmeinen: raha. Ja on ne vaan niin söpöjä, parempi pitää ne häkissä niin että ihmiset voi leperrellä niille... Retken aikana tuli esiin taas yksi kulttuuriero muuten niin länsimielisen kiinalaisen kaverini kanssa: hänestä on parempi että pandat ovat eläintarhoissa tai keskuksissa, koska siellä ne voivat elää pidempään kuin luonnossa. Sain jonkinlaista pohdintaa aikaan kun kysyin, haluaisiko hänkin asua telkien takana niin ettei saa itse päättää omasta puolisostaan, asuinpaikastaan tai ruuastaan, jos sen avulla eläisi 10 vuotta pidempään. Ja se elämä koostuisi siitä, että joka päivä ihmiset tulevat pällistelemään, osoittelemaan ja huutelemaan kun syöt bambua ja laskeudut puusta ja otat nokoset ja rapsutat jalkoväliäsi.

Tunsin selkeää sielunyhteyttä pandojen kanssa, koska musta tuntuu täällä Kiinan maaseudulla todella usein siltä, että olen vain näytillä. Mua saa rauhassa tuijottaa, osoitella ja kysellä outoja kysymyksiä. En ole edes ihminen, olen ulkomaalainen. Mun pitäis vaan kestää ja tottua siihen, ettei mua kohdella kuten muita, vaan olen mainos koululle, kaupungille ja puolueelle. Moni haluaa ystävystyä kanssani, ja aika monen kohdalla tuntuu siltä, ettei englannin harjoittaminen tai vieraaseen kulttuuriin tutustuminen ole tärkein motivaatio, vaan se että sitten voi kertoa kaikille kuinka on ulkomaalaisen kaveri. Samalla tavalla pandojen etua ei mietitä luonnon monimuotoisuuden tai elävän olennon arvon kautta, tärkeää on vain miten paljon rahaa ne voivat tuottaa ihmisille.