我爱中国菜！

Parasta Kiinassa, osa 1.

Ruoka

Kiinalainen ruoka on hyvää. Eri lajeja tietysti löytyy valtavasti, koska eri alueilla on omat viljelyskasvinsa ja tulisuusmieltymyksensä. Kiinassa kasvikset ovat mielestäni parempia kuin missään muualla, ne kun kypsennetään tuoreeltaan ja maustetaan hyvin. Maku on ihan erilainen kuin suomalaisilla, väsyneillä pakastekasviksilla, joita ei mausteta kuin korkeastaan suolalla. Kiinassa myös kouluruokaloiden kasvikset ovat tuoreita. Muutenkaan täällä ei ole tapana syödä mitään kovin prosessoitua lounaaksi tai päivälliseksi. Muistelen kauhulla suomalaisia valmislihapullia ja roiskeläppiä. Toivottavasti kiinalaiset eivät innostu eineksistä liikaa, pikanuudelikeittokuppeja tosin on jo.

Olen oppinut pitämään mm. kaalista, jota en sietänyt syödä Suomessa juuri koskaan yläasteen kaalisalaattien jättämän trauman vuoksi. Täällä se osataan keittää siten, että maku ei ole liian tympeä, mutta suutuntuma on silti kuin tuoreella kaalilla. Rousk ja nam.

Sivuhuomautus: täällä en ole ollut kovin tarkka kasvissyöjä, mutta Suomessa aion palata kasvisruokavalioon. Uskokaa tai älkää, lihakin tuntuu Kiinassa tuoreemmalta. En ole ikinä pitänyt porsaanlihasta, mutta joissain osissa Kiinaa olen syönyt aivan mielettömän hyvää possua. Tiibetissä se johtui selkeästi siitä, että pikkupossut ihan oikeasti laidunsivat vapaina, eli niitä ei kasvatettu tehosikalaan teljettyinä. Maistui uskomattoman hyvältä, liha oli tosi "lean". Täällä Hubein maaseudulla possu on myös oikein hyvää. Myös kana on usein sitä aitoa itseään, eikä jalostettua ja tehokasvatettua broileria kuten Suomessa. Toki meni aikaa tottua siihen, että se liha pitää sitten nakertaa ja imeskellä irti luista. Liemi on ainakin tuhat kertaa parempaa kuin Kariniemen valmismarinadit, kun siinä on keitetty kaikki kanan osat.

Mun yksi tavoite Kiinasta poistumisen jälkeiseen elämään on opetella laittamaan itse kiinalaista ruokaa. Tätä varten aion metsästää keittokirjan kiinalaisesta kirjakaupasta. Erityisesti munakoison haluan oppia valmistamaan kiinalaiseen tapaan. Epäilen, onko Suomesta mitään mahdollisuutta löytää mustaa kiinalaista sientä, se on yksi suosikeistani.

Kiinalaiset ihmettelee, miten oon oppinu syömään puikoilla ja arvelee, että siihen on kulunut vähintään vuosi. Puikkoja oppii kyllä käyttämään nopeasti, vaikka Suomessa sushia syödessä. Tietysti esim. riisin syöminen puikoilla on hieman haastavampaa, silti sekin sujuu jo täysin rutiinilla. Jotkut paikalliset jopa sanovat, että käytän puikkoja "niin kuin vanhempani haluaisivat että osaisin", eli ehkä keskivertoa hienostuneemmin. Johtuu ehkä eurooppalaisesta pöytäkasvatuksesta, kiitos äiti.

Syömäpuikot tosiaan sopivat kiinalaiseen ruokaan, en voisi kuvitella syöväni kiinalaista haarukalla ja veitsellä. Ateriakulttuuri on yksi suosikeistani kiinalaisessa kulttuurissa. Kun mennään ravintolaan syömään, kukaan ei tilaa omaa annostaan, vaan yhteisölliseen tapaan pöytään tilataan useita ruokalajeja, kuten Kungpao-kanaa, riisiä, erilaisia kasviksia, jokin keitto, hapanimelää possua... kaikki ruoka on yhteistä, joten jokainen voi joko siirtää haluamaansa ruokaa omalle lautaselleen, tai napsia puikoilla suoraan tarjoiluastiasta. Mielettömän kätevää, koska ei tarvitse liian tarkkaan päättää mitä haluaa syödä, ja eri lajeja pääsee maistamaan helposti. Ruokaseurueen kanssa on paljon yhteisöllisempi fiilis, kun kukaan ei keskity vain omaan lautaseensa, vaan ruoan mausta voi keskustella kaikkien kanssa. Yhdessä mietitään mitä tilataan, jokainen voi tietysti toivoa omaa suosikkiaan. Ruokajuomana on useimmiten tee, olut tai keitto. Kiinan kielessä keiton nauttiminen ilmaistaan aina juomisena eikä syömisenä. Täällä Enshin lukion opettajien ruokalassa ei ole ruuan kanssa tarjolla mitään muuta juotavaa kuin keittoa. Ajatus tuntuu edelleen minulle hieman oudolta, koska en ole varsinainen kiinalaisten keittojen ystävä, ja tuntuu kummalliselta juoda lämmintä rasvaista lientä ruokajuomana.

Kiinassa juomat ovat perinteisesti aina kuumia. Toki nykyään löytyy kaikenlaisia mehuja, limsoja ja oluita, mutta muuten on tavallista kantaa mukanaan aina teetä. Julkisissa rakennuksissa on usein saatavilla kuumaa vettä, jota ihmiset voivat lisätä teetermoksiinsa. Kylmää vettä näkyy missään saatavilla harvemmin, joskus on ravintolassakin mahdotonta saada mitään kylmää juotavaa. Tsinghuassa oli todella söpöä, kun professorit hörppivät luentojen aikana kukkaisteetään tyylikkäistä teemukeistaan. Itsekin laitoin talvella aina aamulla teelehdet mukiin ja täytin kuumalla vedellä koululle päästyäni, sitä oli sitten mukava siemailla luennoilla. Myös taksikuskeilla on tapana pitää autossaan eväänä teetä, sievää.

Pekingissä matkalla töihin törmäsin taas herkulliseen hedelmäkojuun. "Sallivien" hygieniamääräysten ansiosta farmarit voivat kuskata tuoreet hedelmät itse suoraan asiakkaille myytäväksi. Ehkä kannustaa pitämään laadun hyvänä, kun ei toimiteta vain markettien kasvottomille asiakkaille.

Chilipippureiden kuivatusta Enshissä. Niitä löytyykin sitten joka safkasta, onneksi makuhermot sopeutuvat.